• etusivu
  • esittely
  • hevoset
  • toiminta
  • navetta


  • © Ritva Väänänen - please do not copy!


    Raitula on virtuaalitalli
    ulkoasun © Raitula




    Viimeinen Unelma

    suomenpienhevonen, tamma
    punarautias, säkä 139cm
    syntynyt 9.8.2014, ikääntyminen
    täyttää 4v 11.7.2015
    ko; HeB, re; 110 cm
    rekisterinumero VH15-018-1393
    (Unelma kilpailee porrastetuissa. Katso ominaisuuspisteet rekisteristä.)
    ERJ maksimitaso: 5
    Esteratsastuspainotteinen


    kasvattanut Tuontikeskus Alegre
    omistaa Anna (VRL-07228)

    meriitit: VIP MVA Fn KTK-III SV-I VAR-I SLA-III

    Kuvagalleria


    Pieni mutta pippurinen Unelma saapui talliin vähän extempore ostoksena. Teurasuhan alla olevien hevosten viimeinen huutokauppakierros oli alkanut. Olin ystäväni kanssa seuraamassa tapahtumaa kahvilasta käsin ja juuri hörppäämässä kahviani kun silmiini osui pieni punainen rääpäle. Se se oli, rääpäle. Hyväkuntoinen tamma oli, mutta vain pienikokoinen ja hieman lihakseton, kuten kolmivuotiaana nyt yleensäkin. Tulta ja tappuraa se oli täynnä, kun esittäjä sai käyttää kaikki keinonsa pitää se hallinnassaan.
    Sitten kun näin tamman liikkeessä, olin purskauttaa kahvini rinnuksilleni. Mikä voima ja lennokkuus, kun pieni hevonen päästi menemään häntä tötteröllä. Viimeistään irtohypytys kujassa halusin saada tuon tamman, niin näppärästi se esteet ylitti. Ja seuraavaksi Unelma seisoikin jo omassa pihassa.

    Unelma on kiltti, mutta äkkipikainen ja hieman häslä. Energiaa siinä on kuin pienessä höyrykoneessa. Hoitaessa Unelma osaa välillä olla aika raivostuttava, kun tamma hyörii ja pyörii, tutkii ja maistelee. Siksi onkin hyvä keino harjata se kiinni sidottuna jotta välttyy turhalta ajanhaaskaamiselta. Kaviot se on opetettu nostamaan hienosti, eikä pesukarsinaakaan tyttö pelkää vaan on jo puolimatkassa maistelemaan letkuja. Tamman saa kastella päästä varpaisiin, eikä se ole moksiskaan. Mutta turhanpäiväinen seisoskelu alkaa pitemmän päälle kyllästyttämään ja silloin Unelmasta tulee kovin levoton. Varutaessa tyttö osaa olla kiltisti.

    Ratsuna Unelma on yritteliäs ja hiukan kuumuvaa sorttia. Se on aluksi melko raskas kädelle, mutta kun avut saadaan läpiratsastettua ja hevonen kuulolle, se voi olla yllättävänkin kevyt. Kyljistään se on melko herkkä, joten pienet pohjeavut riittävät. Unelma koittaa ollaa miellyttämisenhaluinen, mutta kuten perusluonteeltaakin, voi helposti alkaa häseltämään omiaan, jos ratsastaja ei ole tarkkana. Tamma onkin parhaimmillaan rauhallisen ratsastajan alla. Vaikka varsana Unelma pistikin menemään ympäri kenttää häntä tötteröllä, mikään liitokavio se ei ole, mutta sen askellajit ovat puhtaat ja tarmokkaat. Sen sijaan se ketteryys, joka vaikutti ostopäätökseeni on yhä tallessa. Esteratsuahan tästä kaavailin ja sen myös sain. Pikkuruinen Unelma rakastaa hyppäämistä. Se on ketteryytensä lisäksi myös nopea ja voi kiihtyä hetkestä nollasta sataan. Tamman hyppytyyli on kissamainen ja se varoo osumasta inhottaviin puomeihin. Se ei kyttäile, vaan painaa menemään. Joskus jarrut tuntuvat vain olevan hukassa kun Unelma pääsee painamaan kädelle.

    Traileriin tamma menee mukisematta ja kilpailupaikalla se osaa käyttäytyä. Tosin jos tamma joutuu paljon odottelemaan yksinään, se voi alkaa levottomaksi. Alkuveryttelyissä pitää heti saada päällimäinen häsellys pois, jotta kunnon työskentely voi alkaa.



    SV-I palkittu 4-vuotiaana 20.09.2015
    rakenne 7,6, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 9 + 10, luonne 18 = 69,6

    VAR-I palkittu 5-vuotiaana 15.10.2015
    10 - 20 - 13 - 5 - 3 - 4 = yhteensä 55 pistettä

    KTK-III palkittu 6-vuotiaana PKK:n 58. kantakirjatilaisuudessa pienhevossuunnalle 31.01.2016
    16,5+17+17 = 67,3%

    - Melko pyöreässä kunnossa oleva tamma. Pyöreä runko, paksu lyhyehkö kaula, aavistuksen isoluinen pää. Jalat kuivat, vuohiset lyhyet ja pystyt. Etujalat muuten ok, mutta oej sapeli. Takajaloissa liian suora kinnerkulma. Rotu-, sukupuoli-, ja tyyppileima ok. Väritys mukavan pehmeä ja väri kauniin ruskea. - Rotuleima erinomainen, skp-leima hyvä. Pitkä, voimakas runko. Suppea takaosa, voisi olla tammamaisempi. Kohonnut yläosa, etujalat kiinnittyvät runkoon hyvin ylös. Paksu lihaksikas kaula. Orimainen niska, päänliittymä ahdas. Hyvin rodulle tyypillinen, suuriluinen pää. Jalat voimattomat, ej etunojoiset ja etupainoinen. Tj hieman nestettä. Rauhallinen toteutus, väritystyö on kaunista.

    SLA-III palkittu syyskuun laatuarvostelutilaisuudessa 20.09.2016
    11 (3-3-3-2) + 19 + 19 + 9 + 8 = 66 p.

    - Kaunis tamma, heikko pienhevosleima. Lyhyt säkä, lyhyehkö selkä, loiva lautanen. Sapelihakuiset etuset, supistuneet lyhyehköt etusääret, lyhyet vuohiset, suorahkot kintereet.

    Sukuselvitys

    i. Veto-Onni evm
    ii. Onnenonkija evm
      iii. Onni evm
      iie. Meiju evm
      ie. Onnetar evm
     iei. Ravakka evm
     iee. Pihlatar evm
     e. Unelmani evm   ei. Haikon Verre evm
      eii. Haikon Virtuoosi evm
     eie. Viola evm
     ee. Vauhti Mimmi evm
     eei. Pikku-Peikko evm
      eee. Miimi evm


    Isä, Veto-Onni, on pienhevosori, joka on rakenteeltaan massava mutta lihaksikas. Tummanpunarautias ori on toiminut harrasteratsuna ja kärry- ja vossikkahevosena. Luonteeltaan se on kuin nallekarhu ja erittäin helppo käsiteltävä. Sillä ei ole juuri kilpailtu kuin pieniä seuraluokkia silloin tällöin, ja muutoin ori on saanut viettää leppoisaa elämää oman tammalaumansa keskellä. Veto-Onni on kiertänyt myös näyttelykehiä ja on saanut hyviä arvosanoja liikkeistään ja käyttöominaisuuksistaan. Se periyttää jälkeläisilleen pienen koon lisäksi hyviä jalka-asentoja ja hienoa luonnetta.

    Isänisä, Onnenonkija, on jo kisaelääkkeelle vetäytynyt tummanrautias pienhevosori, joka teki uransa lähinnä yksilövaljakossa. Nuorempana se starttasi myös helpoissa koulu- ja esteluokissa. Tuhti ori on luonteeltaan itsenäinen ja peloton. Pohjimmiltaan kiltti ja helppo käsiteltävä, mutta ori kun on, joskus myös arvaamaton. Töitä tehdessä se on rehti suomalainen. Onnenonkijan siitosura ei ole ollut kummoinen vaikka se tuleekin tuntemattomammasta suvusta, tällä hetkellä sillä on ainoastaan neljä jälkeläistä.

    Isänemä, Onnetar, on viettänyt koko elämänsä lähinnä siitostammana ja ratsastuskoulun opetushevosena. Luonteeltaan se on lempeä, ja erittäin kiltti. Pienet lapset saavat roikkua vaikka kaksinkäsin sen harjassa kiinni, eikä tamma ole moksiskaan. Se onkin tasaisuutensa ja kultaisen luonteensa ansiosta monen aloittelevan ratsastajan suosikki. Nykyään jo eläkepäiviä viettävä Onnetar sai yhteensä seitsemän varsaa, joita se hoiti huolella, muttei koskaan ollut mitenkään ylisuojeleva niitä kohtaan.

    Isänisänisä, Onni, oli nippanappa hevosen mitoissa oleva tummanruunikko suomenhevosori, joka kilpaili nuoruusvuosinaan raveissa. Hyvää ravihevosta tästä kaavailtiinkin, mutta ori ei viihtynyt radoilla ja stressasi kilpailutilanteissa. Onnilla kokeiltiin kaikenlaista kentästä kouluratsastukseen, mutta missään niistä se ei viihtynyt. Monta omistajaa kierrettyään Onni lopulta päätyi valjakkopiireihin ja silla kokeiltiin valjakkoa. Hevosesta sukeutui mahtava ja ihan menestyksekäs valjakkohevonen, jonka ravi keräsi kehuja. Onni lopetettiin 28-vuotiaana mahaongelmien takia.

    Isänisänemä, Meiju, oli pienikokoinen kulorautias tamma ja yleisratsu, jolta luonnistui myös peltotyöt tarvittaessa. Se kilpaili omistajallaan satunnaisesti varsinkin helpoissa kenttäluokissa. Yritteliäs pikku tamma oli rohkea ja varmajalkainen. Perusluonteeltaan hieman hapan, mutta kiltti. Vanhoilla päivillään toimi vielä ratsastuskoulun opetushevosena. Meiju jätti jälkeensä kaksi varsaa.

    Isänemäisä, Ravakka, toimi ravurina. Ei sen raviura ollut mitenkään hohdokas, mutta ihan mukiinmenevä kuitenkin. Luonteeltaan hieman ailahtelevainen ori, oli ailahtelevainen myös kilpailutilanteissa. Välillä se juoksi, välillä ei. Näyttelytuomareilta se sai kuitenkin hyviä kommentteja rakenteestaan ja se kirjattiinkin ykköspalkinolle kantakirjaan juoksijatyypille. Niimpä se sia toimia puskaratsun ohella myös siitosorina jonkin aikaa. Vaaleanpunarautias Ravakka kuoli 25 vuotiaana ähkyyn.

    Isänemänemä, Pihlatar, oli pieni punarautias tamma, jota käytettiin lähinnä työhevosena metsä- ja peltotöissä sekä lastenratsuna. Talvella se sai kyydittää ihmisiä reellä. Nuorempana siitä oli koitettu ravuria saada, mutta jalkaongelmat vaivasivat. Luonteeltaan Pihlatar oli vähän äkäinen ja kärttyisä, muttei koskaan koskenut ihmiseen. Töissä se oli varmajalkainen ja puhtia siinä riitti kuin pienessä höyryveturissa. Se oli monesti mukana myös työhevoskilpailuissa ja kantakirjattiin työhevospuolelle kakkospalkinnolla. Tamma jätti jälkeensä kolme varsaa.


    Emä, Unelmani polveutuu hieman estepainotteisesta suvusta. Se itsekin kokeili esteratsun uraa ja olikin lupaavan oloinen, mutta onnettomuus esteillä jätti sille pysyvän kammon niitä kohtaan, eikä se suostu hyppämään kuin matalia esteratoja. Nykyään se toimiikin opettamassa aloittelevia ratsastajia esteratsastuksen maailmaan. Ratsuna se on varma ja luotettava, hoitaessa hieman häseltävää sorttia. Vaaleanrautias Unelmani on 138 senttiä korkea ja sillä on pieniä valkoisia merkkejä.

    Emänisä, Haikon Verre on tuttu näky monille alue- ja kansallisissa esteratsastuskilpailuissa käyville. Ori kilpaili aktiiviuransa aikana paljon 110 cm ratoja ja ihan menestyksekkäästikin. Vaaleanrautias ori oli hankalaluotoinen orina, joten se ruunattiin kymmenen vuoden iässä. Ehti se muutaman jälkeläisen siittää, ennen ruunaustaan. Hevosen käsiteltävyys ja ratsastettavuus parani huomattavasti ja se oli radoilla nopea ja ketterä. Pienestä koostaan huolimatta sillä oli valtava kapasiteetti ja intoa hypätä.

    Emänemä, Vauhti Mimmi, saavutti urallaan pari kertaa Suomen estemestaruuden. Tämä tamma on nimensä mukaan tulta ja tappuraa täynnä, ja radoilla siinä oli pitelemistä. Sillä on kaunis hyppytyyli, ja myös kapasiteettia riittää. Kisauran päätyttyä se on keskittynyt olemaan hyvä äiti sen kahdeksalle varsalle. Punarautias pienhevonen on periyttänyt jälkeläisilleen paitsi hyppykapasiteettia, myös hieman tulista ja tuittupäistä luonnetta.

    Emänisänisä, Haikon Virtuoosi, oli hieno suomenhevonen, joka kilpaili lähinnä kenttää. Varsinki este- ja maastoeste osuudet olivat sen vahvuuksia. Sillä oli vahva laukka ja komea hyppy eikä se pelännyt mitään. Monia voittoja ja sijoituksia kerännyt musta ori oli myös komea näky pitkine tuuheine jouhineen ja sillä oli oikea herrasmiehen luonne, niin ihmisiä kuin tammojakin kohtaan. Jalostusorinakin se ehti toimia monta vuotta, ennen kuin kuoli luonnollisesti vanhuuteen kolmenkymmenesimäisen ikävuoden kohdalla.

    Emänisänemä, Viola, vaaleanpunarautias kaunis tamma, joka ei kiertänyt kilparatoja yhtään elämänsä aikana. Mutta se kantakirjattiin ja sen liikkeitä ja hyppyä kehuttiin erittäin hyviksi. Se oli enemmänkin näyttelyhevosena ja sunnuntaiajeluponina. Sillä kyllä treenattiin kotioloissa, mutta kilpaileminen ei kiinnostanut sen omistajia. Viola oli luonteeltaan yksinäinen susi, ja tuli toimeen ilman laumatovereitaankin. Tamman kuoli varsoessaan vain 11-vuotiaana.

    Emänemänisä, Pikku-Peikko, satutti selkänsä nuorena oripoikana, joten siitä tuli pelkkä harrastehevonen kevyeeseen käyttöön. Hevosen pelasti teurastamolta sen erikoinen väri, sekä hieno rakenne. Voikko ori oli nuorena lupaava esteratsu, mutta selän vahingoittuminen muutti tulevaisuuden suunnitelmia. Se saikin toimia siitosorina koko loppuelämänsä. Pikku-Peikko oli helppohoitoinen ja vähään tyytyvä. Se saikin viettää leppoisaa hevosen elämää pihatossa ja omassa laumassa

    Emänemänemä, Miimi, oli tummanpunarautias ja läsipäinen. Sillä kisattiin esteiillä ja myös kouluratsastuksen parissa. Sen hyppykyvyt huomattiin, ja esteratoja alettiin treenata tavoitteellisemmin. Miimi oli nopea oppija ja pian se kilpailikin hyvin tuloksin aluetasolla yli metrin luokissa. Monta kertaa se tavoitteli estemestarin mitalia, mutta harmittavasti jäi kolme kertaa toisellesijalle, ennen kuin viimein sai mestaruutensa viimeisenä kilpailukautenaan, ennen siitokseen siirtymistä.

    Jälkeläiset ja jalostusinfo

    Unelma on jalostuskäytössä

    23.03.2016 ori Raitulan Aatos (i. Aaton Aarre)

    Näyttelytulokset PKK

    08.11.2015 Sadehelmen Suomenhevoset, Rakenne: Suomenhevostammat; EO-sert, tuom. Kaneli
    15.10.2015 Virmaveden Hevostila, Rakenne: Suomenhevostammat; LKV, BIS1, KTK-sert, tuom. Anne
    29.11.2015 Sadehelmen Suomenhevoset, Rakenne: Suomenhevostammat; LKV, BIS1, KTK-sert, tuom. Kaneli
    30.11.2015 ZEN, Rakenne: ponitammat; LKV, BIS1, KTK-sert, tuom. Pölhö
    11.04.2016 Allu Express, Rakenne: ponitammat; LKV, BIS1, KTK-sert, tuom. Minna

    Päiväkirja

    18.9.2016 Estehyppelöitä

    Talutin Unelman tyhjään talliin ja kiinnitin sen käytävälle. Tamma haisteli avonaisista tallin ovista raikasta syysilmaa. Harjasin ponin huolellisesti ja samalla tunnustelin jalat ettei niissä ollut nesteitä tai kuumotusta. Unelma seisoi nätisti varustettaessa ja talutin sen kentälle. Aurinkoinen ja melko lämminkin sää takasi sen, että estetreenin pystyi suorittamaan vielä ulkokentällä.
    Alkukäyntien jälkeen ravailin kevyessä ravissa molempiin suuntiin ja taivuttelin tammaa notkeaksi. Tein temmon vaihteluita ja siirtymisiä, jotta saisin ponin hereille ja avuille. Unelma oli tapansa mukaan aluksi melko painava kädelle, mutta pikkuhiljaa nöyrtyi. Ravailin puomien yli ja tein laukannostoja myöskin molempiin suuntiin. Näin tiineenä ollessaan Unelma on todella rauhallinen, eikä yhtään kiukuttele pohjetta vasten. Rakentamani esteet olivat melko pieniä, sillä en viitsinyt hypyttää tiinettä tammaa kovinkaan raskaasti.
    Unelma pomppasi veryttelyesteet varmasti. Kentällä oli pari kavalettia ja kolme estettä. Yksi keskellä kenttää pituussuunnassa ja ja kaksi sen vieressä poikittain eri suuntiin. Seuraavaksi hyppäsin kahdeksikolla keskellä olevaa estettä. Vaihdoin esteen päällä suuntaa. Unelma punki aluksi vähän ulkopohjetta vasten, eikä vaihtanut laukkaa, kuin vasta muutaman askeleen päässä. Oikea kierros oli vaikeampi. Toistoilla sekin parani. Annoin ponin levähtää hetkisen ja kävellä pitkin ohjin. Kerättyäni ohjat takaisin hyppäsin pari kertaa vielä radan joka sisälsi kaikki esteet. Unelma olli silminnähden innoissaan ja alkoi painamaan aika raskaastikin kädelle esteelle tultaessa. Halusin kuitenkin pitää temmon tasaisena, enkä suorittaa rataa niin kuin uusinnassa. Poni vain nakkeli niskojaan, mutta nörtyi lopulta. Lopuksi ravailin vielä pidemmin ohjin kenttää ympäri ja lähdin kävelemään loppukäynnit maastoon, koska ilma oli mitä mahtavin.
    11.7.2016 Kuulumisia

    Pitkästä aikaa Unelman kuulumisia. Ja rouvallehan kuuluu oikein hyvää! Olemme kilpailleet jo Unelman maksimitason ratoja ihan hyvällä menestyksellä. Kävimme nappaammassa KTK-III palkinnon, mikä oli ehkä hivenen pettymys omistajalle. Muuten näyttelykehistä onkin napsahtanut BIS1 titteliä toisen perään! Super poni! Unelmasta tuli myös ensimmäisen kerran äiti keväällä, kun se varsoi komean suomenkirjavan oripojan. Tällä hetkellä nautitaan kesästä, laitumesta, pitkistä maastolenkeistä sekä myös koulu-, sekä estetreeneistä. Tutustutin tamman myös kärryponina olemiseen, ja siihen hommaan se tykästyi heti. Ravipätkillä poni päästelee välillä sellaista vauhtia, jotta se luulee olevansa seuraava ravikuningatar..
    Tarkoituksena olisi se jälleen astuttaa. Tähtään ponin kanssa hamassa tulevaisuudessa laatuarvosteluihin, joten jonkimoista jälkeläisnäyttöä täytyisi saada.
    27.9.2015 Varsa-arviointi

    Kävimme Unelman kanssa suomenhevosvarsojen varsa-arvioinnissa tuossa 20. päivä. Koko pieni poni oli puunattu päästä kavionkärkiin ja esittäytymistä hiottu. Mitään odotuksia meillä ei ollut, kunhan vaan kokemusta saataisiin ja jonkulainen arvio. Osallistuimme neljä vuotiaiden luokkaan, jossa oli myös kouluratsastuskoe. Edellisenä päivänä Unelma tuntui ratsastaessa ihan ookoolta kun treenasimme helpon B:n asioita.
    Tapahtumapaikalla Unelma osasi käyttäytä, kovasti se vain halusi jutella muille hevosille. Ensimmäisenä oli rakennearvostelu ja pääsimme kentälle muiden luokkalaisten kanssa. Olin aika yllättynyt kun Unelma otti tilanteen haltuunsa hyvin ja pysyi rauhallisena. Samassa syssyssä oli myös käytöskoe ja sitä osa-aluetta olinkin hermoillut eniten, sillä pikku tammallani on taipumusta uusissa tilanteissa ryhtyä levottomaksi ja häseltämään omia juttuja. Mutta huoleni oli ihan turha, Unelma käyttäytyi varsin mallikkaasti ja aikuismaisesti ja olin tammasta todella ylpeä.
    Kehän jälkeen vein tamman kopille ja varustin sen koulukoetta varten. Lähdin veryttelemään hyvissä ajoin. Unelma tuntui lämmittelyssä vähän kireältä, mutta rentoutui lopulta. Pian olikin meidän vuoro astella radalle ja ratsastin harjoitusravissa tervehdykseen. Koko rata menikin todella nopeasti ja tuntui etten osannut ratsastaa sitten yhtään. Onneksi Unelma tuntui mukavalta ja pikku laukkarikkoa lukuunottamatta rata sujui ihan mallikkaasti.
    Voitte kuvitella millainen riemu siitä syntyi kun palkinnot jaettiin! Meidän Unelma palkittiin SV-I palkinnolla! Poni sai paljon kehuja ja pusuja ja ehkä muutaman naminkin.




    ULKOASUN © Raitula   |   KUVIEN © line Lamia, väritys Anna | Viimeinen Unelma on virtuaalihevonen!